Vinkkejä vanhemmille


Miten kasvatan lapseni hyveisiin (ja itseni siinä sivussa)

 

Armoa!

Ensimmäinen asia, joka hyvekasvattajan on hyvä muistaa, on olla odottamatta liikoja itseltään ja muilta. Hyveellisyyden saavuttaminen on siinä määrin vaikeaa, että luultavasti kukaan meistä ei voi siihen yltää. Todellinen hyveellisyys nimittäin edellyttää täydellisyyttä kahdellakin tavalla: meidän pitäisi hallita kaikki hyveet ja jokainen hyve täydellisellä tavalla. Eikä täydellisyys oikein kuulu niihin asioihin, jotka ovat meille luontaisia.

Toisaalta, olennaista hyveiden kanssa ei ehkä olekaan perille pääseminen, vaan matkan teko. Jokainen askel kohti hyveellisyyttä tekee hyvää niin meille itsellemme kuin ihmisille ympärillämme. Ei sen niin väliä, jääkö täydellinen hyveellisyys lopulta vain haaveeksi, pääasia että pysymme liikkeessä ja kuljemme enimmäkseen oikeaan suuntaan. Siinä on aivan riittävästi haastetta ja sisältöä yhden ihmisiän ajaksi.

Hyveisiin kasvaminen ja niihin kasvattaminen kannattaa siis aloittaa armollisella mielellä. Jos meistä ei täydellisiksi ole, ei tarvitse ollakaan. Riittää, että edes yrittää edes joskus edes vähän. Jos mokaa, voi antaa ja saada anteeksi, ja jos epäonnistuu, voi yrittää seuraavalla kerralla vähän enemmän.

 

Hyveissä kasvaminen on yhteinen asia

Heti alkuunsa vanhemman kannattaa myös lakata pitämästä tiukasti kiinni omasta roolistaan kasvattajana. Aikuisella on etunaan elämänkokemuksen tuoma viisaus ja järkevyys. Siksi aikuinen osaa useimmiten lasta ja nuorta paremmin arvioida, mikä hyve missäkin tilanteessa on paras mahdollinen ja miten sen mukaan kulloinkin on hyvä toimia. Mutta lapset oppivat ja omaksuvat hyveitä huomattavan helposti ja nopeasti, ja näin ollen aikuinen saa luvan varautua jäämään hyveineen kasvatettavan osaan pikemmin kuin osaa arvatakaan.

Edellä mainitusta syystä nöyryys on yksi kasvattajan tärkeimmistä ellei tärkein hyve. Kun lapsi toteaa aikuisen itse toimineen vastoin omaa hyvekasvatustaan, lusikka on osattava ottaa kauniiseen käteen saman tien yhtään selittelemättä ja puolustautumatta. Keksimällä selityksiä virheelleen ja kiemurtelemalla ulos kiusallisesta tilanteesta vanhempi tekee muutamassa hetkessä tyhjäksi kaiken sen, mitä hyvekasvatuksella on ehtinyt saada aikaan, kun taas mokansa myöntämällä ja sitä anteeksi pyytämällä aikuinen voi antaa esimerkin siitä, miten virheisiin on hyvä suhtautua.

Hyveisiin kasvamisesta kannattaa tehdä koko perheen yhteinen projekti myös siitä yksinkertaisesta syystä, että se on hauskaa. Keskinäinen kehuminen silloin, kun hyveiden kanssa on onnistuttu, ja mokille nauraminen – tai niiden harmittelu – yhdessä on puuhaa, johon jokainen asemasta, iästä ja sukupuolesta riippumatta voi ottaa osaa. Ja kerrankin on laji, jossa pikkuveli tai -sisko voi oikeasti kokea pärjäävänsä siinä missä koko muukin perhe.

 

Käytännön keinoja

Tilaisuuksia hyveiden harjoittamiseen tulee eteen kaiken aikaa ja siksi käytännön keinoja hyvekasvatukseen on vaikka kuinka paljon. Rajaa ja estettä niiden keksimiseen ja toteuttamiseen ei aseta mikään muu kuin mielikuvituksemme – eikä edes se. Jos omat ideat loppuvat, aina voi verkostoitua kollegoiden kanssa somessa tai hiekkalaatikolla ja jakaa niksejä kasvattajien kesken.

Ideoita hyveiden viljelyyn löytyy arjen keskeltä. Kiire antaa hyvän syyn harjoitella vaikkapa avuliaisuuden hyvettä koko perheen voimin. Sen lisäksi, että auttamisesta saa hyvän mielen, jokainen tulee huomanneeksi, miten juhlien järjestäminen, kodin siivoaminen tai tavaroiden pakkaaminen lomamatkaa varten oikeasti sujuu nopeammin ja helpommin kaikkien kantaessa kortensa kekoon.

Yhteiset pelit ja leikit antavat monta tilaisuutta hyvekasvatukseen. Palloa on hauska potkia, kun ollaan reiluja, kunnioittavia ja kannustavia. Jos nämä hyveet puutuvat, hauskuus loppuu lyhyeen. Hyvin suunniteltu tietokonepeli kasvattaa kärsivällisyyttä, tarkkuutta ja sinnikkyyttä siinä missä palapelit joskus muinoin.

Klassisista klassisinta tavaraa hyvekasvatuksessa ovat sadut ja tarinat. Niiden avulla ihmisiä on vuosisadasta ja -tuhannesta toiseen kasvatettu hyveisiin. Prinsessan ja puoli valtakuntaa voittaa satujen maailmassa omakseen se, joka hyveittensä avulla lyö laudalta kaikki kilpailijansa, ja toisaalta se, jolta jokin olennainen hyve puuttuu, saa sadun päättyessä juuri sen palkan, joka pahalle kuuluukin.

Satujen maailmasta on mahdollista löytää täsmäsatu lähes hyveelle kuin hyveelle. Jos omasta kirjahyllystä ei heti löydy tilanteeseen sopivaa satua, kirjasto asiantuntevine henkilöstöineen palvelee.

Kirjojen lisäksi sadut ja tarinat kasvattavat meitä hyveisiin myös elokuvina. Siinä missä Mulan on rohkea, Karhuveljeni Kodan Kenai osoittaa oikeamielisyyttä ja Frozenin Kristoff uskollisuutta. Elokuvasankarien esimerkin avulla ja aikuisen pienen rautalangasta väännön myötävaikutuksella lapsen on helppo koukuttua hyveeseen.

 

Iällä on väliä

Hyvekasvatuksen aloittamisessa kasvatettavan alaikärajaa ei ole. Pienimmilläkin lapsilla hyveiden siemenet ja sitä kautta valmiudet omaksua hyveitä kasvatuksen myötä ovat jo olemassa. Esimerkiksi myötätuntoa osataan osoittaa jo ennen puhumaan oppimista: jos ikätoveri vieressä alkaa itkeä, pienikin osaa paijata päähän tai aloittaa myötätuntoitkun.

Hyvekasvatus on sitä tehokkaampaa, mitä pienempänä se aloitetaan, mutta keinot hyvekasvatukseen vaihtelevat tietysti ikäkausien mukaan. Pienillä lapsilla hyveiden oppiminen alkaa luontevasti mallioppimisen kautta. Aikuisen toimiessa hyveiden mukaisesti lapsi näkee, miten hyvä ihminen eri tilanteissa toimii. Pienimpienkin lasten kanssa voidaan myös käyttää hyväksi lasten luontaista pyrkimystä ilahduttaa vanhempaansa: ylitsevuotava ilahtuminen silloin, kun lapsi onnistuu – joko tarkoituksella tai aivan vahingossa – toimimaan hyveen mukaisesti, johtaa nopeasti siihen, että hyveestä tulee lapselle tapa.

Vähän vanhempien lasten kanssa päästään jo keskustelemaan siitä, mitä mikäkin hyve tarkoittaa ja miten tietyn hyveen omaava ihminen toimii. Näissä keskusteluissa ei kannata niinkään pitää lapselle luentoa aikuisen tavasta ymmärtää hyveitä kuin kuunnella lapsen omia ajatuksia ja tarvittaessa hienovaraisesti täydentää niitä. Lapsen on usein helppo löytää hyveelle sisältö ja merkitys omasta arjestaan, ja tätä kykyä on kasvattajan viisasta käyttää hyväksi.

Iän karttuessa hyveisiin voidaan sukeltaa aina vain syvemmälle. Nuoret kykenevät jo hahmottamaan tilanteita, joissa kaksi tärkeää hyvettä näyttävät olevan toisilleen vastakkaisia tai peräti toisensa poissulkevia, ja etsimään tapoja, joilla tällaisissa tapauksissa onnistutaan puikkelehtimaan karikkojen välistä selvemmille vesille. Aristoteleen mukaan hyveiden hallinta tällä tasolla edellyttää jo pitkälle kehittynyttä käytännöllistä järkeä, joka syntyy ihmiseen vasta elämänkokemuksen myötä ja jota nuorella ihmisellä ei näin ollen voi vielä olla. Mutta nuorikin kykenee oikealla tavalla sparrattuna hyödyntämään kasvussaan vanhempiensa tai muiden aikuisten elämänkokemusta ja siten nopeuttamaan omaa kehittymistään.

 

Paras tapa on se yksinkertaisin

Tehokkain tapa kasvattaa kaiken ikäisiä lapsia hyveisiin on antaa lapselle kiitosta aina, kun hän onnistuu toimimaan hyveiden mukaan. Ei tarvitse olla kasvatuksen ammattilainen ymmärtääkseen, että oikeasta toiminnasta kiittäminen on monin verroin tehokkaampi kasvatuskeino kuin väärästä moittiminen.

Pahanteosta kiinni jääminen ei tunnu kenestäkään mukavalta. Siksi lapsen nuhteleminen – silloinkin kun tämä hyvin tietää ansainneensa nuhteet – saa hänet herkästi puolustautumaan ja välttelemään vastuuta. Jos nuhteet jotakin lapselle opettavat, niin välttelemään kiinni jäämistä, ei niinkään itse vääränlaista toimintaa.

Sen sijaan kehujen saaminen hyvästä teosta ja oikeasta toiminnasta tuntuu lapsesta niin hyvältä, että sen haluaa kokea saman tien uudelleen. Ja niin hyveestä tulee tapa jo ennen kuin sen kummampaa hyvekasvatusta on ehditty suunnitellakaan.

 

Pidä hyveet mielessä

Hyvekasvatus ei ole vaikeaa – ei tietenkään, sillä miten niin olennainen osa ihmisenä olemista voisi vaikeaa ollakaan. Eihän voi olla tarkoitus, että jokin hyvän elämän kannalta välttämätön asia onnistuisi vasta vuosikausien opiskelun ja perehtymisen jälkeen ja silloinkin vain niiltä, jotka ovat kaikkein taitavimpia.

Oikeastaan ainoa asia, mitä hyvekasvatuksessa onnistuminen välttämättä edellyttää, on hyveiden pysyminen mielessä. Tähän voi olla apua yhden klikkauksen päässä olevasta 40 hyveen luettelosta: 40 hyvettä kotikasvatukseen

Hyveiden lista on sama, josta päiväkodin tai koulun hyvehanke alkaa. Sen voi printata paperille ja teipata vaikka jääkaapin oveen tai vessan seinään. Siitä voi poimia omat lempihyveensä ja tehdä niistä taustakuvan läppäriin tai käydä perheen kanssa koko lista läpi hyve per viikko -tahtiin. Koko listan ehtii hyvin käydä läpi vuodessa ja vielä jää aikaa pitää urakan päälle kolmen kuukauden kesäloma.

40 hyveen lista ei ole likikään täydellinen – niin kuin ei mikään muukaan tässä maailmassa. Eri tilanteissa tarvittavia hyveitä löytyy helposti moninkertainen määrä. Mutta ei hätää, listan täydentämiseen on meillä kaikilla loppuelämä aikaa.