Hanke


Hankkeen taustaa ja historiaa

Filosofia

Hyveet ovat olleet olemassa aina. Tai ainakin niin kauan kuin on ollut ihmisiä. Ihminen on yhteisöllinen olento, ja siellä, missä on yhteisöjä, on myös käsitys siitä, mitkä ominaisuudet tekevät ihmisestä hyvän ihmisen ja hyvän yhteisön jäsenen. Näitä ominaisuuksia kutsutaan hyveiksi.

Hyveet ylittävät sujuvasti kaikki kulttuurien ja yhteiskuntien väliset rajat. Kiinan, Intian ja Japanin vanhoissa kulttuureissa hyveet näyttelevät merkittävää osaa, Amerikan intiaaneilla ja inuiteilla on omat perinteiset hyveensä, samoin Australian aboriginaaleilla ja Afrikan kansoilla. Kaikkiin suuriin maailmanuskontoihin buddhalaisuudesta ja hindulaisuudesta kristinuskoon ja islamiin sisältyy jonkinlainen näkemys hyveistä ja niiden tärkeysjärjestyksestä ihmisen elämän kannalta.

Läntinen kulttuuripiiri, johon myös islamilainen maailma hyveiden kulttuurihistoriassa lukeutuu, on perinyt hyvekäsityksensä antiikin kreikkalaisilta. Jo Sokrates ja Platon pyörittelivät hyveitä mielessään, mutta vasta Aristoteles oli se, joka teki niistä varsinaista filosofiaa. Aristoteelinen hyve-etiikka oli länsimaisen etiikan ehdotonta valtavirtaa antiikista aina valistukseen saakka, ja yhä edelleen kaikki varteenotettavat hyve-eettiset periaatteet pohjautuvat Aristoteleen näkemyksiin.

 

Hyveet ja kasvatus

Antiikin filosofit liittivät hyveet ja kasvatuksen kiinteästi toisiinsa. Jos jompikumpi näistä puuttui, ei toistakaan ollut. Ilman hyveitä ei ollut mitään, mitä kasvatuksella oli tarkoitus tavoitella, ilman kasvatusta ei ollut toivoakaan saada hyveitä ihmisessä kasvamaan ja kehittymään. Ei ole liioiteltua sanoa, että antiikista alkaen kaikki kasvatus on ollut perimmältään hyvekasvatusta.

Hyveet olivat kiinteä osa myös suomalaista kasvatusta ja koko kulttuuria aina viime vuosikymmeniin saakka. Vanhojen kotimaisten kirjailijoiden kuten Saima Harmajan ja Juhani Ahon teksteissä sana ”hyve” vilahtelee siellä täällä. Opettajat koulussa ja isovanhemmat ja vanhemmat kotona pitivät huolen siitä, ettei yksikään keskeinen hyve jäänyt lapsille opettamatta. Kunnes sitten tapahtui jotakin.

Se, milloin ja miksi hyveet lakkasivat olemasta osa suomalaisten jokapäiväistä elämää, on jossain määrin hämärän peitossa. Huhujen mukaan vielä peruskoulun ensimmäisessä opetussuunnitelmassa vuodelta 1970 ”hyve” olisi sanana mainittu, mutta ei enää sen jälkeen. Paras arvaus hyvepuheen hiipumisen ajankohdaksi on juuri 1960–70-lukujen vaihde, jolloin meilläkin toteutui jonkinlainen kulttuurivallankumous sodat käyneiden sukupolvien edustamien arvojen ja periaatteiden lentäessä yli laidan. Näyttää siltä, että tuossa rytäkässä hävisivät myös hyveet jonnekin kansakunnan kaapin alle.

 

Hyveet elämässä -pilotit

Joulun 2013 tietämissä heräsi muutamissa kahvipöytäkeskusteluissa ajatus hyveiden palauttamisesta lasten ja nuorten kasvatuksen ja hyvinvoinnin välineiksi. Miten ajatus sai alkunsa, on jo unohtunut, mutta se jäi muhimaan ja alkoi pian elää omaa elämäänsä.

Lyhyen kypsyttelyn jälkeen ryhdyttiin tuumasta toimeen. Pilottihankkeeseen kutsuttiin kolme pohjoishelsinkiläistä päiväkotia ja koulua: päiväkoti Pakila, Paloheinän ala-aste ja Pakilan yläaste.

Pilotti käynnistyi kaikissa kolmessa talossa syksyllä 2014. Päiväkodissa vanhemmat yhdessä työntekijöiden kanssa valitsivat kasvatuksen kärkihyveiksi kannustavuuden, reiluuden ja ystävällisyyden. Ala-asteella opettajat valitsivat koulun hyveiksi arvostavuuden, oikeudenmukaisuuden, sinnikkyyden, vastuullisuuden ja ystävällisyyden. Yläasteella seiskaluokkalaiset saivat itse valita ja määritellä oman luokan hyveet.

Hyvekasvatus alkoi etenkin päiväkodissa ja ala-asteella tuottaa muutamassa kuukaudessa tuloksia, jollaisiin kukaan ei ollut osannut varautua. Päiväkodissa lapset ryhtyivät itse puuttumaan kiusaamiseen: ”Ei noin voi tehdä, toi ei ole ystävällistä eikä reilua.” Kaikki pääsivät mukaan leikkeihin, hyveet kuuluivat lasten keksimissä loruissa ja rallatuksissa. Joku lapsista ei voinut ymmärtää, ettei syntymäpäiville olisi kutsuttu kaikkia päiväkodin lapsia, koska ei ollut ystävällistä eikä reilua jättää joku kutsumatta. Toinen piti huolen siitä, ettei vahingossakaan sanonut ketään parhaaksi kaverikseen, siitä kun olisi toisille voinut tulla paha mieli. Päiväkodin aikuiset puolestaan saivat lapsilta reklamaatiota, elleivät kiireen keskellä kaiken aikaa olleetkaan ystävällisiä toisilleen.

Pilottihankkeen kokemusten perusteella Hyveet elämässä -konseptin ottivat syksyllä 2015 käyttöön päiväkodit Aalto ja Loiske Helsingin Arabianrannasta sekä Pakilan ala-aste. Keväällä 2016 hanke käynnistettiin jo kymmenissä Helsingin kaupungin päiväkodeissa, ja konsepti alkoi levitä myös muualle maahan.

 

Hyveet elämässä -verkkosovellus

Alusta alkaen hankkeen päämääränä oli saada aikaan verkkopohjainen Hyveet elämässä -sovellus, jonka avulla hyveet olisi mahdollista ottaa käyttöön koko valtakunnassa nopeasti, helposti ja ennen kaikkea ilmaiseksi.

Vuoden 2016 alussa verkkosivuja ryhtyi rakentamaan joukko osaajia: it-spesialistit Arttu Kataja, Maarit Mikkonen ja Matti Paalanen, viestinnän asiantuntijat Jaakko Kangosjärvi, Liina Länsiluoto ja Tuomas Saloniemi sekä lastentarhanopettaja Juulia Jantunen ja eetikko Antti Kylliäinen. Kaikki tekivät oman osuutensa vapaaehtoistyönä, sillä konseptin ilmaisuudesta johtuen varoja hankkeen toteuttamiseen ei ollut käytettävissä.
Apuaan antoi myös Helsingin Sanomat luovuttamalla korvauksetta sivustolle päiväkodissa kuvatun videon, jolla lapset kertovat hyveistä ja niiden merkityksistä.

Hyveet elämässä -sivusto valmistui suunnitellussa aikataulussa ja avattiin käyttöön 1.8.2016. Sivuilla oleva materiaali on vapaasti käytettävissä ja sovellettavissa. Vastuun verkkosivujen sisällöstä ottaa ja mahdollisiin kysymyksiin vastaa eetikko Antti Kylliäinen (antti.kylliainen(at)hyveetelamassa.fi).